Kaulakellosta takaisin rannekelloksi - erään Swiss Suissen tarina

50-luvun Swiss Suisseja löytyy yllättävän paljon isovanhempien jäämistöistä. Kyseessä on sodanjälkeinen luksuskello, joka oli joko ohutta lehtikultaa tai kullattua messinkiä, kuoriltaan oversize ja vieläpä kronotoiminnoin. Swiss Suissea löytyy useilla eri kellomerkeillä 50-luvulla ja koneistona niissä kaikissa on Landeron. 

Tämä Swiss Suisse on merkiltään Lylo Chronographe Suisse, joka oli jossain kohtaa elämäänsä modattu kaulakelloksi. Tämän näköisenä se tuli meille huoltoon, korvakkeet oli poistettu ja kello oli muokattu kaulakelloksi. 

Nyt se oli suvun kätköistä löytynyt jälkipolvelle, joka halusi palauttaa sen uudestaan rannekelloksi. Taitavan seppämme käsissä siitä poistettiin kaulakellon lenkki ja  siihen tehtiin uudet korvakkeet ranneketta varten. Millin tarkkaa työtä tämäkin. 

Alunperin kello oli ollut kullattua messinkiä kuoriltaan ja koska se nyt yhden modauksen kestäneenä palautettiin takaisin rannekelloksi, niin alkuperäisyyden kunnioittamisen kohdalla annoimme periksi asiakkaan toiveelle;  kellon kuoret hopeoitiin kultauksen sijaan.  Kelloa ei kunnostettu myyntiin vaan juurikin asiakkaan omaan käyttöön ja mikäli kellon historia vuosikymmentenkin päästä kiinnostaa seuraavaa käyttäjää, niin kuorityö on eritelty omassa kohdassaan huoltodokumentissa.

Uskoo ken haluaa, mutta haasteellisen kuorityöosuuden jälkeen kellon koneiston kokonaishuolto tuntui lasten leikiltä, vaikka kronosta valtaisine osamäärineen puhutaankin. Täydellinen purku, puhdistus, kokoaminen, öljyäminen, koekäyttö ja lopputestaukset. Nuppi ja toimintajousi jouduttiin uusimaan, muuten hän on  alkuperäisin osin. 

Tälle kellolle ei löydy hintamäärettä, mutta tunnetta ja työn arvoa sitäkin enemmän. Kyllä vaan kelpaa upeana pukukellona käyttää kaikkein parhaimmissa juhlissa - juhlakello tämä on alun alkaenkin pölytiiviinä kellona ollut.

Save the Beyond - Citizen haluaa pelastaa arvokkaat luonnonkohteet

Ihan loistava Citizenin kampanja on alkanut niin maailmanlaajuisesti kuin täällä meillä Suomessakin; Save the Beyond. 

Maailman suurin kellonvalmistaja haluaa muistuttaa kaikkia avokkaiden kohteiden säilyttämisestä haastamalla kaikki kellon käyttäjät yhteiseen kampanjaan: kuvaa sinulle tärkeä luonnon kohde ja osallistu kuvalla Instagramissa kilpailuun, jossa voi voittaa mm. huikeita kellopalkintoja. 

 Citizenin promaster-mallisto täyttää 30 vuotta ja promasterit on kehitetty juuri vaativiin olosuhteisiin ja  äärimmäisiin koetuksiin niin vuoristossa kuin meren syvyyyksissä. Ne kohteet ovat parhautta luonnonvaroissamme: syvät puhtaat meret koralliriuttoineen tai korket lumiset vuorenhuiput naparetkeilystä puhumattakaan. 

Promasterit ovat juuri sitä parhautta, josta Citizenit ovat tunnettuja: kestävät sukelluskellot syvyysmittareineen ja maastohiihtäjän tai vuorikiipeilijän kellot korkeusmittareineen ja kompasseineen . Kellolla on niissä olosuhteissa merkitystä, kellon pitää ääriolosuhteissa kestää ja ilmoittaa tarkasti missä ollaan, hapen riittävyyden kannalta on myös elintärkeää tietää missä syvyyksissä tai korkeuksissa ollaan. Timing, se on kaiken A ja O.

Katso kilpailuohjeet: Save the Beyond -kilpailut tai kysy lisätietoja Citizen jälleenmyyjältäsi: Kellokauppa KultaViljaset Turku

Omega Memomatic herättää lempeästi

Kun puhutaan  Omegan vintagemalleista, niin kaikille tulee ensimmäisenä mieleen Seamasterit ja Speedmasterit, mutta Omega teki paljon muutakin hyvää, kuten nämä 70-luvun Memomaticit, joita on tehty eri variaation vuodesta -69 lähtien.

Tämä Raoul-Henri Erardin kehittämä malli on Omegan ensimmäinen ja ainoa mekaaninen rannekello, jossa on herättäjä. Erard kehitti tämän mallin vuonna 1968 ja seuraavana vuonna se oli jo Lemanian tuotannossa. Tänään se on Suomen Turussa heräämässä uuteen elämäänsä.

Asiakkaamme oli tehnyt melkoisen löydön omista netin löytölaareistaan, kello oli luonnollisesti huoltoa vailla, niinpä se tuli meidän Omega-seppämme hyppysiin. Alkutarkastus menossa: Memomaticista on neljä eri väriyhdistelmää taulussa ja myöskin neljä eri kuorityyppiä,  tämä on yksi niistä. Tähän tilattiin kuluneiden tilalle Omegan vintagevarastosta Sveitsistä lasike, molemmat nupit, takapohjan tiivisteet ja jousi. 

Paljon muutakin ensimmäistä tässä on; kyseessä on malli, jossa herätys voidaan kohdistaa minuutilleen ja herätysmekanismin viritys tapahtuu automaattikoneiston kautta, toki myös käsiveto toimii.  Herättäjä, joka kilkuttaa herätystä miellyttävän hiljaisella äänellään.

Tässä hän on valmiina, Omega Seamaster Memomatic tasan vuodelta 1970, ref 166.072 ja koneistona 980 automaattikoneisto herättäjämekanismilla. Vähän harvemmin nähty tämä väriyhdistelmä, ehdottoman tyylikäs sellainen.

Raymond Weilin Camy Piccadilly 70-luvulta

Aivan totta:  Camy on vanha sveitsiläinen kellomerkki, jonka kärkinimi ja houkuttavimmat mallit löytyvät ajalta, kun Raymond Weil on tehdasta johtanut, hän teki siellä uraa yli parikymmentä vuotta ennenkuin tehdas meni konkurssiin vuonna 1976. Kyllä, sama Raymond Weil, joka  sittemmin perusti oman tuotemerkin ja jonka me kaikki tiedämme.

Camy teki silloisen toimitusjohtajansa Raymond Weilin johdolla viimeisinä töinään 70-luvulla hienoja ja trendikkäitä kelloja, joista yksi on tämä Camy Piccadilly. Laadukas, muhkeamuotoinen automaattikello ETAn koneistolla.

Mikäli kuva ei kerro, niin kuoren halkaisija on  44mm ja kuoren paksuus 13mm.

Hopeanvärinen taulu ja teräs/kultalevypinta. Kuoret on viimeistelty ja lopuksi se sai  Hirschin ruskean Rainbow-rannekkeen. On sitten käyttäjän makuasia haluaako siihen räväkkäämpää rannekeväriä, tämä kello antaa sille kyllä mahdollisuuden.

 Hienoja löytöjä, joita voisi sanoa sen aikaisiksi muotikelloiksi väreineen ja muhkeine muotoineen tukien 70-luvun räväkkää pukeutumista leveine puntteineen, tolppakorkoineen, sähäkkään rohkeine väreineen ja muotoineen. 70-luvulla oli kaikkea ja nyt se on täällä jälleen!  Tämäkin yksilö löytyy täysin huollettuna ja kuoriltaan kunnostettuna Kellotori-sivustolla: Camy Geneve Superautomatic

Pariskuntakellot vuosikymmenten takaa

Ainakin heillä silloin oli rakkautta, kun molemmille on hankittu samanlaiset Laverna-kellot 70-luvulla. Eikä mitkä tahansa kellot, vaan suomalaiset näyttävät sinitauluiset automaattikellot.  Tämän kyseisen kelloparin alkuperäisiä omistajia en tätä rakkaudenosoitusta enempää tunne, Lavernat tulivat meille perikunnan poisheittämistä kätköistä ja ne kunnostettiin käyttökuntoon sekä koneistoltaan että kuoriltaan.

Laverna on tosiaan suomalainen merkki, jota tukkuliike Oy Aikala & Co toi 60-luvulta alkaen maahan aina 80-luvulle asti. Laverna on maahantuojan oma merkki sveitsiläisellä laatukoneistolla ja nimi myös maahantuojan antama, kuten tuohon aikaan tapana oli. 

Sveitsiläiset laadukkaan koneistot  molemmissa, naistenkellossa ETA2851 ja miesten kellossa ETA 2783.

Kuorten viimeistely tarkoittaa hiomista ja kiillottamista, vanhat naarmut ja käytön jäljet ovat poissa.

Kellotauluun ei kosketa, siinä patina saa näkyä vanhalle kellolle kuuluvaan tapaan, näissä kuitenkin taulut ovat hyvin säilyneitä.

Uuden elämän saaneena ne kelpaavat varmasti mekaanisten vanhojen kellojen ystäville joko samaan tapaan pariskuntakelloksi tai sitten ihan erikseen ostettuna. Kellot löytyvät tämän linkin takaa: kellotori piste fi.

Sodan jälkeinen salakuljetuskello

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa haluttiin puutteen ja kurjuuden jälkeen elämään jotain luksusta ja sitä tarjoili Swiss Suisse Chronographe -kellot, ohutkuoriset lehtikultaiset ajanotolla varustetut näyttävät kellot, joita tuotettiin eri merkkisinä.  50-luvulla 38mm kuoren halkaisijana ja ajanotolla varustettu koneisto, kuoriltaan  vielä kultaa - olihan se varmasti luksusta.

Kellon tekniikasta vastasi Landeron, joka teki sen ajan ajanotolla varustetut koneistot, meillä tässä käsissämme kaliiberi 248, joka on jo 50-luvun puolen kehitysversioita.

 Kuoret olivat niin ohuita, että kello ei missään nimessä ollut tarkoitettu arkikäyttöön, vaan paremmaksi kelloksi jo aikojensa alusta puvun kanssa käytettäväksi. 

Meillä on näitä jonkin verran kunnostettu myös asiakkaiden omaan käyttöön -  muistutellen käyttäjiä ohuesta lehtikullasta ja pölytiiviydestä, kello ei siis kestä kovaa käsittelyä eikä minkäänlaisia vesitippoja.

Nyt sellainen tuli myyntiin yksityishenkilön kätköistä, edesmenneen sukupolven peruja ja koska itsellään oli tarve järeämmän kellon hankintaan, niin tämä siirtyi huoltamattomana meidän seppämme hyppysiin.

 Miten tälläinen sitten onkaan tullut Suomeen? Nimittäin Chronographe Suisse kelloja ei ole koskaan tuotu virallisesti Suomeen, sodan jälkeen Suomessa oli tuontisäännöstely ja kultaisten esineiden maahantuonti oli kielletty. Nämä kellot olivat kuitenkin suosittuja salakuljetuskelloja, niitä löytynee Suomesta isovanhempien arkistoista, siis kellä onni on.

Kuvan kello löytyy tietoineen Kellotori piste fi -sivustolta.

Ephreim Jobinin työ vuodelta 1948 tervehtii teitä

Joskus voi osua onnenkantamoinen ja löytyä kello, jota alkuperäinen käyttäjä ei ole osannut perillisille arvokkaaksi kertoa. Juuri sellainen on tämä  Zenith Chronometre kaliiberi 135, jonka koneiston Ephreim Jobin vuonna 1948 Zenithille suunnitteli ja nyt se kunnostettiin toukokuussa 2018 täällä Turussa uudestaan käyttökuntoon alkuperäisyyttä kunnioittaen.

Zenith valmisti kyseisen koneiston ensisijaisesti Observatoriokilpailuihin.  Observatorio kilpailuissa kellovalmistajat kilpailivat keskenään mahdollisimman tarkan mekaanisen kellon valmistamisesta. Kaliiberi 135 voitti Neuchâtel Observatory:n kilpailun viidesti peräkkäin vuosina 1950-54. Tästä Zenithistä ja voittoisasta kaliiberista on kirjoiteltu netin täydeltä kaikkina kieliversioina, mutta vähemmän niitä on myynnissä muuta kuin Euroopan kansainvälisillä huutokaupoilla, joissa hinnat pomppaavat omiin sfääreihinsä. 

Mutta että se on tänään täällä meidän hyppysissä, se on kuin kuiskaus sieltä Observatorion kilpailujen ajoilta, kun Zenithin kelloseppä  Ephreim on sitä haasteellisessa tarkkuuskilpailussa kehittänyt. Nyt se avattiin,täyshuollettiin koneistoltaan ja hiottiin naarmuttomaksi myös kuoriltaan. Kello on ollut yhdellä käyttäjällä, taulu pienen pientä patinaa lukuunottamatta hyväkuntoinen ja kaikki osat ovat alkuperäisinä, vain alkuperäinen lasike piti vaihtaa tiiviyssyistä tarvikelasikkeeseen. 

Harvinaisuudeksi tämän kellon tekee se, että tätä koneistoa on valmistettu 11000 kappaletta kolmena eri sarjana vuosina 1948 - 1962. Ja myös se, että chronometri-arvo on leimattu niin tauluun kuin koneistoonkin. Tämä yksilö on viimeiseltä tuotantokaudelta ja valmistusvuosi on 1962.