keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Omega Memomatic herättää lempeästi

Kun puhutaan  Omegan vintagemalleista, niin kaikille tulee ensimmäisenä mieleen Seamasterit ja Speedmasterit, mutta Omega teki paljon muutakin hyvää, kuten nämä 70-luvun Memomaticit, joita on tehty eri variaation vuodesta -69 lähtien.

Tämä Raoul-Henri Erardin kehittämä malli on Omegan ensimmäinen ja ainoa mekaaninen rannekello, jossa on herättäjä. Erard kehitti tämän mallin vuonna 1968 ja seuraavana vuonna se oli jo Lemanian tuotannossa. Tänään se on Suomen Turussa heräämässä uuteen elämäänsä.



Asiakkaamme oli tehnyt melkoisen löydön omista netin löytölaareistaan, kello oli luonnollisesti huoltoa vailla, niinpä se tuli meidän Omega-seppämme hyppysiin. Alkutarkastus menossa: Memomaticista on neljä eri väriyhdistelmää taulussa ja myöskin neljä eri kuorityyppiä,  tämä on yksi niistä. Tähän tilattiin kuluneiden tilalle Omegan vintagevarastosta Sveitsistä lasike, molemmat nupit, takapohjan tiivisteet ja jousi. 


Paljon muutakin ensimmäistä tässä on; kyseessä on malli, jossa herätys voidaan kohdistaa minuutilleen ja herätysmekanismin viritys tapahtuu automaattikoneiston kautta, toki myös käsiveto toimii.  Herättäjä, joka kilkuttaa herätystä miellyttävän hiljaisella äänellään.
Tässä hän on valmiina, Omega Seamaster Memomatic tasan vuodelta 1970, ref 166.072 ja koneistona 980 automaattikoneisto herättäjämekanismilla. Vähän harvemmin nähty tämä väriyhdistelmä, ehdottoman tyylikäs sellainen.


maanantai 3. syyskuuta 2018

Raymond Weilin Camy Piccadilly 70-luvulta

Aivan totta:  Camy on vanha sveitsiläinen kellomerkki, jonka kärkinimi ja houkuttavimmat mallit löytyvät ajalta, kun Raymond Weil on tehdasta johtanut, hän teki siellä uraa yli parikymmentä vuotta ennenkuin tehdas meni konkurssiin vuonna 1976. Kyllä, sama Raymond Weil, joka  sittemmin perusti oman tuotemerkin ja jonka me kaikki tiedämme.

Camy teki silloisen toimitusjohtajansa Raymond Weilin johdolla viimeisinä töinään 70-luvulla hienoja ja trendikkäitä kelloja, joista yksi on tämä Camy Piccadilly. Laadukas, muhkeamuotoinen automaattikello ETAn koneistolla.


Mikäli kuva ei kerro, niin kuoren halkaisija on  44mm ja kuoren paksuus 13mm.


Hopeanvärinen taulu ja teräs/kultalevypinta. Kuoret on viimeistelty ja lopuksi se sai  Hirschin ruskean Rainbow-rannekkeen. On sitten käyttäjän makuasia haluaako siihen räväkkäämpää rannekeväriä, tämä kello antaa sille kyllä mahdollisuuden.

 Hienoja löytöjä, joita voisi sanoa sen aikaisiksi muotikelloiksi väreineen ja muhkeine muotoineen tukien 70-luvun räväkkää pukeutumista leveine puntteineen, tolppakorkoineen, sähäkkään rohkeine väreineen ja muotoineen. 70-luvulla oli kaikkea ja nyt se on täällä jälleen!  Tämäkin yksilö löytyy täysin huollettuna ja kuoriltaan kunnostettuna Kellotori-sivustolla: Camy Geneve Superautomatic



perjantai 13. heinäkuuta 2018

Pariskuntakellot vuosikymmenten takaa

Ainakin heillä silloin oli rakkautta, kun molemmille on hankittu samanlaiset Laverna-kellot 70-luvulla. Eikä mitkä tahansa kellot, vaan suomalaiset näyttävät sinitauluiset automaattikellot.  Tämän kyseisen kelloparin alkuperäisiä omistajia en tätä rakkaudenosoitusta enempää tunne, Lavernat tulivat meille perikunnan poisheittämistä kätköistä ja ne kunnostettiin käyttökuntoon sekä koneistoltaan että kuoriltaan.



Laverna on tosiaan suomalainen merkki, jota tukkuliike Oy Aikala & Co toi 60-luvulta alkaen maahan aina 80-luvulle asti. Laverna on maahantuojan oma merkki sveitsiläisellä laatukoneistolla ja nimi myös maahantuojan antama, kuten tuohon aikaan tapana oli. 


Sveitsiläiset laadukkaan koneistot  molemmissa, naistenkellossa ETA2851 ja miesten kellossa ETA 2783.


Kuorten viimeistely tarkoittaa hiomista ja kiillottamista, vanhat naarmut ja käytön jäljet ovat poissa.
Kellotauluun ei kosketa, siinä patina saa näkyä vanhalle kellolle kuuluvaan tapaan, näissä kuitenkin taulut ovat hyvin säilyneitä.


Uuden elämän saaneena ne kelpaavat varmasti mekaanisten vanhojen kellojen ystäville joko samaan tapaan pariskuntakelloksi tai sitten ihan erikseen ostettuna. Kellot löytyvät tämän linkin takaa: kellotori piste fi.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Sodan jälkeinen salakuljetuskello

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa haluttiin puutteen ja kurjuuden jälkeen elämään jotain luksusta ja sitä tarjoili Swiss Suisse Chronographe -kellot, ohutkuoriset lehtikultaiset ajanotolla varustetut näyttävät kellot, joita tuotettiin eri merkkisinä.  50-luvulla 38mm kuoren halkaisijana ja ajanotolla varustettu koneisto, kuoriltaan  vielä kultaa - olihan se varmasti luksusta.


Kellon tekniikasta vastasi Landeron, joka teki sen ajan ajanotolla varustetut koneistot, meillä tässä käsissämme kaliiberi 248, joka on jo 50-luvun puolen kehitysversioita.


 Kuoret olivat niin ohuita, että kello ei missään nimessä ollut tarkoitettu arkikäyttöön, vaan paremmaksi kelloksi jo aikojensa alusta puvun kanssa käytettäväksi. 
Meillä on näitä jonkin verran kunnostettu myös asiakkaiden omaan käyttöön -  muistutellen käyttäjiä ohuesta lehtikullasta ja pölytiiviydestä, kello ei siis kestä kovaa käsittelyä eikä minkäänlaisia vesitippoja.


Nyt sellainen tuli myyntiin yksityishenkilön kätköistä, edesmenneen sukupolven peruja ja koska itsellään oli tarve järeämmän kellon hankintaan, niin tämä siirtyi huoltamattomana meidän seppämme hyppysiin.

 Miten tälläinen sitten onkaan tullut Suomeen? Nimittäin Chronographe Suisse kelloja ei ole koskaan tuotu virallisesti Suomeen, sodan jälkeen Suomessa oli tuontisäännöstely ja kultaisten esineiden maahantuonti oli kielletty. Nämä kellot olivat kuitenkin suosittuja salakuljetuskelloja, niitä löytynee Suomesta isovanhempien arkistoista, siis kellä onni on.

Kuvan kello löytyy tietoineen Kellotori piste fi -sivustolta.

torstai 3. toukokuuta 2018

Ephreim Jobinin työ vuodelta 1948 tervehtii teitä

Joskus voi osua onnenkantamoinen ja löytyä kello, jota alkuperäinen käyttäjä ei ole osannut perillisille arvokkaaksi kertoa. Juuri sellainen on tämä  Zenith Chronometre kaliiberi 135, jonka koneiston Ephreim Jobin vuonna 1948 Zenithille suunnitteli ja nyt se kunnostettiin toukokuussa 2018 täällä Turussa uudestaan käyttökuntoon alkuperäisyyttä kunnioittaen.


Zenith valmisti kyseisen koneiston ensisijaisesti Observatoriokilpailuihin.  Observatorio kilpailuissa kellovalmistajat kilpailivat keskenään mahdollisimman tarkan mekaanisen kellon valmistamisesta. Kaliiberi 135 voitti Neuchâtel Observatory:n kilpailun viidesti peräkkäin vuosina 1950-54. Tästä Zenithistä ja voittoisasta kaliiberista on kirjoiteltu netin täydeltä kaikkina kieliversioina, mutta vähemmän niitä on myynnissä muuta kuin Euroopan kansainvälisillä huutokaupoilla, joissa hinnat pomppaavat omiin sfääreihinsä. 


Mutta että se on tänään täällä meidän hyppysissä, se on kuin kuiskaus sieltä Observatorion kilpailujen ajoilta, kun Zenithin kelloseppä  Ephreim on sitä haasteellisessa tarkkuuskilpailussa kehittänyt. Nyt se avattiin,täyshuollettiin koneistoltaan ja hiottiin naarmuttomaksi myös kuoriltaan. Kello on ollut yhdellä käyttäjällä, taulu pienen pientä patinaa lukuunottamatta hyväkuntoinen ja kaikki osat ovat alkuperäisinä, vain alkuperäinen lasike piti vaihtaa tiiviyssyistä tarvikelasikkeeseen. 



Harvinaisuudeksi tämän kellon tekee se, että tätä koneistoa on valmistettu 11000 kappaletta kolmena eri sarjana vuosina 1948 - 1962. Ja myös se, että chronometri-arvo on leimattu niin tauluun kuin koneistoonkin. Tämä yksilö on viimeiseltä tuotantokaudelta ja valmistusvuosi on 1962.




perjantai 6. huhtikuuta 2018

Omega from 30's - antiikkileidi

Aina joskus kysellään, että mistä me niitä kelloja oikein ostetaan kunnostukseen ja myyntiin. No moneltakin myyjältä, etupäässä yksittäisiä kelloja yksityishenkilöiltä ja joskus joku perikunta saattaa haluta muuttaa rahaksi useammankin kellon kerrallaan - kuitenkin niin, että ovat käyttökelloja menneiltä vuosikymmeniltä.

Jopa näin vanha rousku oli löytynyt edesmenneen veljen jäljiltä vinttikomerosta, ei mikään kaunotar ensi näkemältä,  mutta jokin tässä vetosi tutustumaan tarkemmin.


Onhan se sentään Omega from 30's, eikä niitä nyt kovin paljon kunnostettuna löydy. Taulu patinoitunut, osat pitää tarpeen mukaan tehdä tai etsiä maailman varaosa-arkuista, mutta silti ihan kunnostamisen arvoinen. Omegan kaliiberijärjestelmä lähti liikkeelle vatsa vuodesta 1949 ja sitä vanhemmat kellot luetaan antiikkikelloiksi eli eivät ole normaalin huollon piirissä ja varaosia niihin ei ole tehtaan kautta saatavilla.


Tässä yksilössä olivat lähes kaikki osat ehjänä eli ei tarvinnut lähteä etsimään maailmalta muuta kuin kahden hampaansa pudottanut tuntiratas, mikä sitten  Oklahomasta Jenkeistä löytyikin.

 Tässä sitten jo koneisto huollettuna:




 Ranneke piti myös  tilata erikseen, tässä kellossa on kiinteät tapit ja ranneke pitää olla kiinnitykseltään liimattavaa mallia, sellainen löytyi Hirschiltä mallia Diamond Calf. Ja sitten hän on valmis, tyylikäs antiikkileidi.


30-luvun miestenkellot ovat tämän päivän makuun ehkä pieniä kooltaan, mutta tässä iän tuoma patina on niin sofistikoitunut, jotta kelpaa varmasti erikoisemmaksi pukukelloksi.

Tämä käyttökuntoon huollettu antiikkileidi löytyy myynnistä: Kellotori.fi -sivustolta

torstai 22. maaliskuuta 2018

Roamer - paristokäyttöinen liipotinkello

Tässä tulee Roamer, paristokäyttöinen liipotinkello 70-luvun väreissään ja muodoissaan. Roamer Electonic 606 tarkemmin.

Joku näissä röyhkeän värisissä muhkeissa muodoissaan kulkevissa 70-lukulaisissa viehättää ja  näissä on aina jotain erikoista kerrottavaa mukanaan; tämä Roamer on paristokäyttöinen liipotinkello. Mitä se tarkoittaa? No, että paristo on virranlähteenä liipottimelle, joka sitten käyttää sitä konetta. Ihmeellisiä kelloseppiä silloin 70-luvulla!



Roamer itsessään on vanha sveitsiläinen merkki,  harvinaisempi Suomessa vintage-markkinoilla ja ehkä ei ainakaan vielä niin kovassa arvossa, koska hinnoittelu on hyvin maltillista laatuun nähden. Se on ollut aikansa käyttökello, silloinkin hinnaltaan edullisemmasta päästä. 



Mitkä muodot!Sininen taulu, sininen ranneke tukena, erikoinen muoto, täyshuollettu - ja kuten kuvista näkee, Hän on vetoava erikoisuus. 




Kello löytyy myynnistä: Kellotorilta.

torstai 1. helmikuuta 2018

Boing, boing - täältä tulee Omega Bumper

Tässä tulee viehättävä Omega Seamaster Bumper Automatic, joka pitää hassua ääntä liikkuessaan - se johtuu sen automatiikan mekanismista, jossa roottori ei automaattien tapaan kierähtä 360 astetta ympäri vaan  sen liikerata on 300 astetta. Ja se ääni, se tulee kun roottori siirtyy puolelta toiselle kohdaten iskunvaimenninjousen. Bumper on lempinimi, Omega antoi kuminaääniselle automaatilleen lempinimen - mikä tekee tästä jokseekin hellyyttävän 50-lukulaisen.


Merkillisen herttainen kello päivittyneellä kellotaulullaan, jota korroosio on jonkin verran nakertanut - ja suhteellisen harvinainenkin, sillä Omegan Seamaster Bumpereita ei tehty kovin pitkää tuotantokautta 50-luvulla.
Taulunhan voisi entisöidä, toiset tykkää ajatuksesta ja toiset ovat sitä mieltä, että taulussa ajan patinan pitää näkyä. Taulun entisöinti on oman ammattikunnan erikoistyötä ja se tehdään Sveitsissä, jos niin halutaan - Omegan taulun entisöinti on hinnaltaan n. 500€ luokkaa ja joskus enemmänkin hieman mallista ja taulun kärsimisestä riippuen. Tähän Bumperiin ajan havina jätettiin.


Muutoin kellolle tehtiin  täyshuolto, niin koneistolle kuin kuorellekin. Upeahan se on ja vaikka lempinimen on saanutkin ja kumisee käytettäessä (no ei sentään kuulu kuin korvaan painaessa), niin tämä on arvostettu ja luotettava automaatti, sanoisko leikkisästi, että hän kumisee tarkasti ja käyntivarakin on n. 30 tuntia.


Kello on myynnissä Kellotori.fi -sivustolla.

torstai 11. tammikuuta 2018

Hoida ranneketta oikein - ja vaihda riittävän usein

Huolellisimmat kellonomistajat haluavat pitää  kellonsa lisäksi myös rannekkeensa viimeisen päälle  huollitellussa kunnossa. Rannekkeiden hoitaminen on viime aikoina ollut esillä eri asiakkaiden kanssa ja päätin kysyä asiasta Hirschin maajohtaja Juha Tuikalta tarkennuksia aiheesta - Juha tietää rannekkeista kaiken!



Hirsch-rannekkeet ovat kestäviä, testattuja ja laadukkaita rannekkeita - silti hikoilu, hajusteet, ihovoiteet ja erilaiset käyttöolosuhteet kuluttavat rannekkeita. Kuluvaa tavaraa se onkin, mutta kalliimpien rannekkeiden elinikää mielellään moni jatkaa.

1. Miten voi hoitaa omaa nahkarannekettaan ja jatkaa siten sen elinikää?
Hyvän rannekkeen voi, ja se tulee huuhdella juoksevan veden alla aina silloin tällöin.

2. Vedellä huuhtelun jälkeen kuivataan, voiko rannekkeen ottaa kosteana ranteeseen?
Rannekkeen voi ottaa käyttöön heti, tai jättää pöydälle kuivamaan itsekseen. Sitä ei saa kuivata hieromalla, föönaamalla, eikä laittamalla lämpöpatterin päälle.

3. Osalle rannekkeista sopii myös saippuapesu, miten ne rannekkeet on merkattu?
Nämä vesitiiviit nahkarannekkeet on merkitty 100 m WR. Kannattaa käyttää esim. käsisaippuaa jossa ei ole suurta määrää rasvan liotusaineita. Samasta syystä kannattaa välttää rannekkeen pesemistä tiskiaineilla. 
 

4. Mitä sanot omatoimimiehille, jotka rasvailevat kellonrannekkeita erilaisin nahanhoitorasvoin?
Älkää tehkö niin. Rannekkeet kestävät paremmassa kunnossa pidempään sellaisina kuin ne on myyty. Rasvailemalla menetetään rannekkeen hengittävyys ja saadaan aikaan töhnä, johon kuollut ihosolukko, ym. lika tarttuu paremmin. Erittäin epähygieeninen ratkaisu.

5. Juha, mitä muuta haluat aiheesta sanoa?
Kaikilla kunnon kellonrannekkeilla on vähintään vuoden takuu. Sen kauempaa ei kannata ranneketta käyttää vaikka se pitäisikin kellon vielä turvallisesti kädessä. Hygieenisistä syistä kannattaa kellonranneke vaihtaa riittävän usein - sehän on jatkuvasti paljasta ihoa vasten. Kuten alushousut...
Uudella, kauniilla kellonrannekkeella saa vanhankin kellon näyttämään jälleen uudelta. Jos kellon arvo on tuhansissa, ei niitä joka päivä ostella. Sen sijaan 12-300 euron sijoituksella saa uuden kellon tuntua helposti. Kunnes on jälleen aika ostaa uusi kello!

 
Hirschin Juha Tuikka Forum Korttelissa, saman miehen näet myös  Kellojen Keväässä 1. maaliskuuta.