Isä tuli punaisen Omega-kotelon kanssa kyselemään, josko saisi annettua pojalleen valmistumislahjan isoisän Omegasta - kun teillä kerran tehdään Omega-huoltoja, niin siihen varmaan voisi pariston vaihtaa?
Tämä oli se lähtökohtatilanne, josta sitten selvisi, että kyseessä on kultainen ja vielä kultaisella rannekkeella varustettu vedettävä Omega Geneve vuodelta -76. Kyllä moni todellakin hengittää syvään tässä kohtaa, että todellako ja mikä aarre onkaan taas löytynyt laatikon pohjalta! Tämä kello oli ollut lahja työnantajalta ja laitettu vuosikymmeniksi sivuun vähän kuin vähätellen, että "siihen aikaan oli tapana noita kultakelloja antaa lahjaksi palvelusvuosista".
Tuoja kyllä osasi aavistaa, että puhutaan arvomerkistä ja siksi se hänen käsissään tuli meille. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, että poika saakin huomattavasti arvokkaamman lahjan kuin hän osasi edes ajatella. Ei nyt sitten hoitunut ihan paristonvaihdon hinnalla, mutta Omega on aina huoltohintansa väärtti, kuten kelloa tutkiessa yhteisesti päästiin toteamaan.
Kun tämä kaunotar sitten purettiin, puhdistettiin, koottiin, öljyttiin ja testattiin, kuoret ja ranneke hiottiin ja kiillotettiin, niin voi'la, tässä se on:
Ja hyvänä bonuksena, alkuperäinen kotelo on tallella ja samoin pinssi, joka kertoo alkuperäisestä lahjan antajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti