Kaulakellosta takaisin rannekelloksi - erään Swiss Suissen tarina

50-luvun Swiss Suisseja löytyy yllättävän paljon isovanhempien jäämistöistä. Kyseessä on sodanjälkeinen luksuskello, joka oli joko ohutta lehtikultaa tai kullattua messinkiä, kuoriltaan oversize ja vieläpä kronotoiminnoin. Swiss Suissea löytyy useilla eri kellomerkeillä 50-luvulla ja koneistona niissä kaikissa on Landeron. 

Tämä Swiss Suisse on merkiltään Lylo Chronographe Suisse, joka oli jossain kohtaa elämäänsä modattu kaulakelloksi. Tämän näköisenä se tuli meille huoltoon, korvakkeet oli poistettu ja kello oli muokattu kaulakelloksi. 

Nyt se oli suvun kätköistä löytynyt jälkipolvelle, joka halusi palauttaa sen uudestaan rannekelloksi. Taitavan seppämme käsissä siitä poistettiin kaulakellon lenkki ja  siihen tehtiin uudet korvakkeet ranneketta varten. Millin tarkkaa työtä tämäkin. 

Alunperin kello oli ollut kullattua messinkiä kuoriltaan ja koska se nyt yhden modauksen kestäneenä palautettiin takaisin rannekelloksi, niin alkuperäisyyden kunnioittamisen kohdalla annoimme periksi asiakkaan toiveelle;  kellon kuoret hopeoitiin kultauksen sijaan.  Kelloa ei kunnostettu myyntiin vaan juurikin asiakkaan omaan käyttöön ja mikäli kellon historia vuosikymmentenkin päästä kiinnostaa seuraavaa käyttäjää, niin kuorityö on eritelty omassa kohdassaan huoltodokumentissa.

Uskoo ken haluaa, mutta haasteellisen kuorityöosuuden jälkeen kellon koneiston kokonaishuolto tuntui lasten leikiltä, vaikka kronosta valtaisine osamäärineen puhutaankin. Täydellinen purku, puhdistus, kokoaminen, öljyäminen, koekäyttö ja lopputestaukset. Nuppi ja toimintajousi jouduttiin uusimaan, muuten hän on  alkuperäisin osin. 

Tälle kellolle ei löydy hintamäärettä, mutta tunnetta ja työn arvoa sitäkin enemmän. Kyllä vaan kelpaa upeana pukukellona käyttää kaikkein parhaimmissa juhlissa - juhlakello tämä on alun alkaenkin pölytiiviinä kellona ollut.

Save the Beyond - Citizen haluaa pelastaa arvokkaat luonnonkohteet

Ihan loistava Citizenin kampanja on alkanut niin maailmanlaajuisesti kuin täällä meillä Suomessakin; Save the Beyond. 

Maailman suurin kellonvalmistaja haluaa muistuttaa kaikkia avokkaiden kohteiden säilyttämisestä haastamalla kaikki kellon käyttäjät yhteiseen kampanjaan: kuvaa sinulle tärkeä luonnon kohde ja osallistu kuvalla Instagramissa kilpailuun, jossa voi voittaa mm. huikeita kellopalkintoja. 

 Citizenin promaster-mallisto täyttää 30 vuotta ja promasterit on kehitetty juuri vaativiin olosuhteisiin ja  äärimmäisiin koetuksiin niin vuoristossa kuin meren syvyyyksissä. Ne kohteet ovat parhautta luonnonvaroissamme: syvät puhtaat meret koralliriuttoineen tai korket lumiset vuorenhuiput naparetkeilystä puhumattakaan. 

Promasterit ovat juuri sitä parhautta, josta Citizenit ovat tunnettuja: kestävät sukelluskellot syvyysmittareineen ja maastohiihtäjän tai vuorikiipeilijän kellot korkeusmittareineen ja kompasseineen . Kellolla on niissä olosuhteissa merkitystä, kellon pitää ääriolosuhteissa kestää ja ilmoittaa tarkasti missä ollaan, hapen riittävyyden kannalta on myös elintärkeää tietää missä syvyyksissä tai korkeuksissa ollaan. Timing, se on kaiken A ja O.

Katso kilpailuohjeet: Save the Beyond -kilpailut tai kysy lisätietoja Citizen jälleenmyyjältäsi: Kellokauppa KultaViljaset Turku

Omega Memomatic herättää lempeästi

Kun puhutaan  Omegan vintagemalleista, niin kaikille tulee ensimmäisenä mieleen Seamasterit ja Speedmasterit, mutta Omega teki paljon muutakin hyvää, kuten nämä 70-luvun Memomaticit, joita on tehty eri variaation vuodesta -69 lähtien.

Tämä Raoul-Henri Erardin kehittämä malli on Omegan ensimmäinen ja ainoa mekaaninen rannekello, jossa on herättäjä. Erard kehitti tämän mallin vuonna 1968 ja seuraavana vuonna se oli jo Lemanian tuotannossa. Tänään se on Suomen Turussa heräämässä uuteen elämäänsä.

Asiakkaamme oli tehnyt melkoisen löydön omista netin löytölaareistaan, kello oli luonnollisesti huoltoa vailla, niinpä se tuli meidän Omega-seppämme hyppysiin. Alkutarkastus menossa: Memomaticista on neljä eri väriyhdistelmää taulussa ja myöskin neljä eri kuorityyppiä,  tämä on yksi niistä. Tähän tilattiin kuluneiden tilalle Omegan vintagevarastosta Sveitsistä lasike, molemmat nupit, takapohjan tiivisteet ja jousi. 

Paljon muutakin ensimmäistä tässä on; kyseessä on malli, jossa herätys voidaan kohdistaa minuutilleen ja herätysmekanismin viritys tapahtuu automaattikoneiston kautta, toki myös käsiveto toimii.  Herättäjä, joka kilkuttaa herätystä miellyttävän hiljaisella äänellään.

Tässä hän on valmiina, Omega Seamaster Memomatic tasan vuodelta 1970, ref 166.072 ja koneistona 980 automaattikoneisto herättäjämekanismilla. Vähän harvemmin nähty tämä väriyhdistelmä, ehdottoman tyylikäs sellainen.

Raymond Weilin Camy Piccadilly 70-luvulta

Aivan totta:  Camy on vanha sveitsiläinen kellomerkki, jonka kärkinimi ja houkuttavimmat mallit löytyvät ajalta, kun Raymond Weil on tehdasta johtanut, hän teki siellä uraa yli parikymmentä vuotta ennenkuin tehdas meni konkurssiin vuonna 1976. Kyllä, sama Raymond Weil, joka  sittemmin perusti oman tuotemerkin ja jonka me kaikki tiedämme.

Camy teki silloisen toimitusjohtajansa Raymond Weilin johdolla viimeisinä töinään 70-luvulla hienoja ja trendikkäitä kelloja, joista yksi on tämä Camy Piccadilly. Laadukas, muhkeamuotoinen automaattikello ETAn koneistolla.

Mikäli kuva ei kerro, niin kuoren halkaisija on  44mm ja kuoren paksuus 13mm.

Hopeanvärinen taulu ja teräs/kultalevypinta. Kuoret on viimeistelty ja lopuksi se sai  Hirschin ruskean Rainbow-rannekkeen. On sitten käyttäjän makuasia haluaako siihen räväkkäämpää rannekeväriä, tämä kello antaa sille kyllä mahdollisuuden.

 Hienoja löytöjä, joita voisi sanoa sen aikaisiksi muotikelloiksi väreineen ja muhkeine muotoineen tukien 70-luvun räväkkää pukeutumista leveine puntteineen, tolppakorkoineen, sähäkkään rohkeine väreineen ja muotoineen. 70-luvulla oli kaikkea ja nyt se on täällä jälleen!  Tämäkin yksilö löytyy täysin huollettuna ja kuoriltaan kunnostettuna Kellotori-sivustolla: Camy Geneve Superautomatic

Pariskuntakellot vuosikymmenten takaa

Ainakin heillä silloin oli rakkautta, kun molemmille on hankittu samanlaiset Laverna-kellot 70-luvulla. Eikä mitkä tahansa kellot, vaan suomalaiset näyttävät sinitauluiset automaattikellot.  Tämän kyseisen kelloparin alkuperäisiä omistajia en tätä rakkaudenosoitusta enempää tunne, Lavernat tulivat meille perikunnan poisheittämistä kätköistä ja ne kunnostettiin käyttökuntoon sekä koneistoltaan että kuoriltaan.

Laverna on tosiaan suomalainen merkki, jota tukkuliike Oy Aikala & Co toi 60-luvulta alkaen maahan aina 80-luvulle asti. Laverna on maahantuojan oma merkki sveitsiläisellä laatukoneistolla ja nimi myös maahantuojan antama, kuten tuohon aikaan tapana oli. 

Sveitsiläiset laadukkaan koneistot  molemmissa, naistenkellossa ETA2851 ja miesten kellossa ETA 2783.

Kuorten viimeistely tarkoittaa hiomista ja kiillottamista, vanhat naarmut ja käytön jäljet ovat poissa.

Kellotauluun ei kosketa, siinä patina saa näkyä vanhalle kellolle kuuluvaan tapaan, näissä kuitenkin taulut ovat hyvin säilyneitä.

Uuden elämän saaneena ne kelpaavat varmasti mekaanisten vanhojen kellojen ystäville joko samaan tapaan pariskuntakelloksi tai sitten ihan erikseen ostettuna. Kellot löytyvät tämän linkin takaa: kellotori piste fi.

Sodan jälkeinen salakuljetuskello

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa haluttiin puutteen ja kurjuuden jälkeen elämään jotain luksusta ja sitä tarjoili Swiss Suisse Chronographe -kellot, ohutkuoriset lehtikultaiset ajanotolla varustetut näyttävät kellot, joita tuotettiin eri merkkisinä.  50-luvulla 38mm kuoren halkaisijana ja ajanotolla varustettu koneisto, kuoriltaan  vielä kultaa - olihan se varmasti luksusta.

Kellon tekniikasta vastasi Landeron, joka teki sen ajan ajanotolla varustetut koneistot, meillä tässä käsissämme kaliiberi 248, joka on jo 50-luvun puolen kehitysversioita.

 Kuoret olivat niin ohuita, että kello ei missään nimessä ollut tarkoitettu arkikäyttöön, vaan paremmaksi kelloksi jo aikojensa alusta puvun kanssa käytettäväksi. 

Meillä on näitä jonkin verran kunnostettu myös asiakkaiden omaan käyttöön -  muistutellen käyttäjiä ohuesta lehtikullasta ja pölytiiviydestä, kello ei siis kestä kovaa käsittelyä eikä minkäänlaisia vesitippoja.

Nyt sellainen tuli myyntiin yksityishenkilön kätköistä, edesmenneen sukupolven peruja ja koska itsellään oli tarve järeämmän kellon hankintaan, niin tämä siirtyi huoltamattomana meidän seppämme hyppysiin.

 Miten tälläinen sitten onkaan tullut Suomeen? Nimittäin Chronographe Suisse kelloja ei ole koskaan tuotu virallisesti Suomeen, sodan jälkeen Suomessa oli tuontisäännöstely ja kultaisten esineiden maahantuonti oli kielletty. Nämä kellot olivat kuitenkin suosittuja salakuljetuskelloja, niitä löytynee Suomesta isovanhempien arkistoista, siis kellä onni on.

Kuvan kello löytyy tietoineen Kellotori piste fi -sivustolta.

Ephreim Jobinin työ vuodelta 1948 tervehtii teitä

Joskus voi osua onnenkantamoinen ja löytyä kello, jota alkuperäinen käyttäjä ei ole osannut perillisille arvokkaaksi kertoa. Juuri sellainen on tämä  Zenith Chronometre kaliiberi 135, jonka koneiston Ephreim Jobin vuonna 1948 Zenithille suunnitteli ja nyt se kunnostettiin toukokuussa 2018 täällä Turussa uudestaan käyttökuntoon alkuperäisyyttä kunnioittaen.

Zenith valmisti kyseisen koneiston ensisijaisesti Observatoriokilpailuihin.  Observatorio kilpailuissa kellovalmistajat kilpailivat keskenään mahdollisimman tarkan mekaanisen kellon valmistamisesta. Kaliiberi 135 voitti Neuchâtel Observatory:n kilpailun viidesti peräkkäin vuosina 1950-54. Tästä Zenithistä ja voittoisasta kaliiberista on kirjoiteltu netin täydeltä kaikkina kieliversioina, mutta vähemmän niitä on myynnissä muuta kuin Euroopan kansainvälisillä huutokaupoilla, joissa hinnat pomppaavat omiin sfääreihinsä. 

Mutta että se on tänään täällä meidän hyppysissä, se on kuin kuiskaus sieltä Observatorion kilpailujen ajoilta, kun Zenithin kelloseppä  Ephreim on sitä haasteellisessa tarkkuuskilpailussa kehittänyt. Nyt se avattiin,täyshuollettiin koneistoltaan ja hiottiin naarmuttomaksi myös kuoriltaan. Kello on ollut yhdellä käyttäjällä, taulu pienen pientä patinaa lukuunottamatta hyväkuntoinen ja kaikki osat ovat alkuperäisinä, vain alkuperäinen lasike piti vaihtaa tiiviyssyistä tarvikelasikkeeseen. 

Harvinaisuudeksi tämän kellon tekee se, että tätä koneistoa on valmistettu 11000 kappaletta kolmena eri sarjana vuosina 1948 - 1962. Ja myös se, että chronometri-arvo on leimattu niin tauluun kuin koneistoonkin. Tämä yksilö on viimeiseltä tuotantokaudelta ja valmistusvuosi on 1962.

Omega from 30's - antiikkileidi

Aina joskus kysellään, että mistä me niitä kelloja oikein ostetaan kunnostukseen ja myyntiin. No moneltakin myyjältä, etupäässä yksittäisiä kelloja yksityishenkilöiltä ja joskus joku perikunta saattaa haluta muuttaa rahaksi useammankin kellon kerrallaan - kuitenkin niin, että ovat käyttökelloja menneiltä vuosikymmeniltä.

Jopa näin vanha rousku oli löytynyt edesmenneen veljen jäljiltä vinttikomerosta, ei mikään kaunotar ensi näkemältä,  mutta jokin tässä vetosi tutustumaan tarkemmin.

Onhan se sentään Omega from 30's, eikä niitä nyt kovin paljon kunnostettuna löydy. Taulu patinoitunut, osat pitää tarpeen mukaan tehdä tai etsiä maailman varaosa-arkuista, mutta silti ihan kunnostamisen arvoinen. Omegan kaliiberijärjestelmä lähti liikkeelle vatsa vuodesta 1949 ja sitä vanhemmat kellot luetaan antiikkikelloiksi eli eivät ole normaalin huollon piirissä ja varaosia niihin ei ole tehtaan kautta saatavilla.

Tässä yksilössä olivat lähes kaikki osat ehjänä eli ei tarvinnut lähteä etsimään maailmalta muuta kuin kahden hampaansa pudottanut tuntiratas, mikä sitten  Oklahomasta Jenkeistä löytyikin.

 Tässä sitten jo koneisto huollettuna:

 Ranneke piti myös  tilata erikseen, tässä kellossa on kiinteät tapit ja ranneke pitää olla kiinnitykseltään liimattavaa mallia, sellainen löytyi Hirschiltä mallia Diamond Calf. Ja sitten hän on valmis, tyylikäs antiikkileidi.

30-luvun miestenkellot ovat tämän päivän makuun ehkä pieniä kooltaan, mutta tässä iän tuoma patina on niin sofistikoitunut, jotta kelpaa varmasti erikoisemmaksi pukukelloksi.

Tämä käyttökuntoon huollettu antiikkileidi löytyy myynnistä: Kellotori.fi -sivustolta

Roamer - paristokäyttöinen liipotinkello

Tässä tulee Roamer, paristokäyttöinen liipotinkello 70-luvun väreissään ja muodoissaan. Roamer Electonic 606 tarkemmin.

Joku näissä röyhkeän värisissä muhkeissa muodoissaan kulkevissa 70-lukulaisissa viehättää ja  näissä on aina jotain erikoista kerrottavaa mukanaan; tämä Roamer on paristokäyttöinen liipotinkello. Mitä se tarkoittaa? No, että paristo on virranlähteenä liipottimelle, joka sitten käyttää sitä konetta. Ihmeellisiä kelloseppiä silloin 70-luvulla!

Roamer itsessään on vanha sveitsiläinen merkki,  harvinaisempi Suomessa vintage-markkinoilla ja ehkä ei ainakaan vielä niin kovassa arvossa, koska hinnoittelu on hyvin maltillista laatuun nähden. Se on ollut aikansa käyttökello, silloinkin hinnaltaan edullisemmasta päästä. 

Mitkä muodot!Sininen taulu, sininen ranneke tukena, erikoinen muoto, täyshuollettu - ja kuten kuvista näkee, Hän on vetoava erikoisuus. 

Kello löytyy myynnistä: Kellotorilta.

Boing, boing - täältä tulee Omega Bumper

Tässä tulee viehättävä Omega Seamaster Bumper Automatic, joka pitää hassua ääntä liikkuessaan - se johtuu sen automatiikan mekanismista, jossa roottori ei automaattien tapaan kierähtä 360 astetta ympäri vaan  sen liikerata on 300 astetta. Ja se ääni, se tulee kun roottori siirtyy puolelta toiselle kohdaten iskunvaimenninjousen. Bumper on lempinimi, Omega antoi kuminaääniselle automaatilleen lempinimen - mikä tekee tästä jokseekin hellyyttävän 50-lukulaisen.

Merkillisen herttainen kello päivittyneellä kellotaulullaan, jota korroosio on jonkin verran nakertanut - ja suhteellisen harvinainenkin, sillä Omegan Seamaster Bumpereita ei tehty kovin pitkää tuotantokautta 50-luvulla.

Taulunhan voisi entisöidä, toiset tykkää ajatuksesta ja toiset ovat sitä mieltä, että taulussa ajan patinan pitää näkyä. Taulun entisöinti on oman ammattikunnan erikoistyötä ja se tehdään Sveitsissä, jos niin halutaan - Omegan taulun entisöinti on hinnaltaan n. 500€ luokkaa ja joskus enemmänkin hieman mallista ja taulun kärsimisestä riippuen. Tähän Bumperiin ajan havina jätettiin.

Muutoin kellolle tehtiin  täyshuolto, niin koneistolle kuin kuorellekin. Upeahan se on ja vaikka lempinimen on saanutkin ja kumisee käytettäessä (no ei sentään kuulu kuin korvaan painaessa), niin tämä on arvostettu ja luotettava automaatti, sanoisko leikkisästi, että hän kumisee tarkasti ja käyntivarakin on n. 30 tuntia.

Kello on myynnissä Kellotori.fi -sivustolla.

Hoida ranneketta oikein - ja vaihda riittävän usein

Huolellisimmat kellonomistajat haluavat pitää  kellonsa lisäksi myös rannekkeensa viimeisen päälle  huollitellussa kunnossa. Rannekkeiden hoitaminen on viime aikoina ollut esillä eri asiakkaiden kanssa ja päätin kysyä asiasta Hirschin maajohtaja Juha Tuikalta tarkennuksia aiheesta - Juha tietää rannekkeista kaiken!

Hirsch-rannekkeet ovat kestäviä, testattuja ja laadukkaita rannekkeita - silti hikoilu, hajusteet, ihovoiteet ja erilaiset käyttöolosuhteet kuluttavat rannekkeita. Kuluvaa tavaraa se onkin, mutta kalliimpien rannekkeiden elinikää mielellään moni jatkaa.

1. Miten voi hoitaa omaa nahkarannekettaan ja jatkaa siten sen elinikää?

Hyvän rannekkeen voi, ja se tulee huuhdella juoksevan veden alla aina silloin tällöin.

2. Vedellä huuhtelun jälkeen kuivataan, voiko rannekkeen ottaa kosteana ranteeseen?

Rannekkeen voi ottaa käyttöön heti, tai jättää pöydälle kuivamaan itsekseen. Sitä ei saa kuivata hieromalla, föönaamalla, eikä laittamalla lämpöpatterin päälle.

3. Osalle rannekkeista sopii myös saippuapesu, miten ne rannekkeet on merkattu?

Nämä vesitiiviit nahkarannekkeet on merkitty 100 m WR. Kannattaa käyttää esim. käsisaippuaa jossa ei ole suurta määrää rasvan liotusaineita. Samasta syystä kannattaa välttää rannekkeen pesemistä tiskiaineilla. 

4. Mitä sanot omatoimimiehille, jotka rasvailevat kellonrannekkeita erilaisin nahanhoitorasvoin?

Älkää tehkö niin. Rannekkeet kestävät paremmassa kunnossa pidempään sellaisina kuin ne on myyty. Rasvailemalla menetetään rannekkeen hengittävyys ja saadaan aikaan töhnä, johon kuollut ihosolukko, ym. lika tarttuu paremmin. Erittäin epähygieeninen ratkaisu.

5. Juha, mitä muuta haluat aiheesta sanoa?

Kaikilla kunnon kellonrannekkeilla on vähintään vuoden takuu. Sen kauempaa ei kannata ranneketta käyttää vaikka se pitäisikin kellon vielä turvallisesti kädessä. Hygieenisistä syistä kannattaa kellonranneke vaihtaa riittävän usein - sehän on jatkuvasti paljasta ihoa vasten. Kuten alushousut...

Uudella, kauniilla kellonrannekkeella saa vanhankin kellon näyttämään jälleen uudelta. Jos kellon arvo on tuhansissa, ei niitä joka päivä ostella. Sen sijaan 12-300 euron sijoituksella saa uuden kellon tuntua helposti. Kunnes on jälleen aika ostaa uusi kello!

Hirschin Juha Tuikka. 

Vanha Omega Seamaster vaimolle joululahjaksi

Mikke oli käynyt tyhjentämässä appiukon kuolinpesää ja sieltä peruilta oli löytynyt apen vanha Omega vuodelta -62 ja vaikka alunperin Mikke ajatteli huollattaa sen itselleen, niin hyvin pian hän tuli toisiin aatoksiin; kellohan kuuluu vaimolle arvokkaana muistona isästään. 

Todentotta, 60-luvun miesten kellot istuvat myös naisen käteen mainiosti ja tämä yksilö on tarkoitus antaa yllätyslahjaksi jouluna.

Kuori tässä yksilössä on teräs/kultalevypinta, joten viimeistelyn jälki on moitteeton; kultalevy kestää hiomisen ja nyt sekä teräs- että kultalevypinta hohtavat uutuudenkiiltävänä.

Vintagemalleissa saa joskus odottaa varaosia enemmän kuin sen normaalityöjärjestyksemme, koska lähes kaikki Omegan vintagemallien varaosat ovat Sveitsissä ns. kellarivarastossa ja niiden toimittaminen on välillä hitaampaa kuin tuoreempien kellojen. Omegan alkuperäisiä varaosia löytyy kuitenkin tosi hyvin - ja vaikka odotus joskus on tuskaa, niin lopputulos palkitsee. Tässä onneksi oli varauduttu mahdolliseen viiveeseen ja varaosatoimitus tuli nappiajoituksella. Koneisto on jo tässä kasausvaiheessaan.

Jotain henkilökohtaista ja uniikkia, myös takapohjan vanha kaiverrus säilytettiin.

Zenith Sporto, suomalaisten suosikki 50-luvulta

Huollostamme valmistui juuri Zenith Sporto, joka  on käsivedettävällä koneistolla varustettu kello, tämä yksilö on vuodelta 1953. Hienohan se on kuin mikä, näissä vanhoissa Zenitheissä vaan on sitä jotain.

  Aika monen papan arkistoista ja laatikon peruilta on vanhoja Zenith-kelloja löydetty, eikä ihme, sillä Zenith oli 50-luvulla suosittu ja arvostettu kellomerkki Suomessa. Tämä 1953-vuoden malli on pölytiivis pukukello, kuoren halkaisija 34mm ja vaatii siten sofistikoitunutta otetta käyttäjältään.

Pukukelloksi tämän kokoisia vintagekelloja nimenomaan etsitäänkin. Joku huollattaa perintökellonsa kuntoon ja joku etsii myytävien vintagekellojen myyntipaikoista omaansa. Ilman huoltoa näillä kelloilla ei kuitenkaan juurikaan arvoa ole, joten kyllä se täytyy käyttää aina asiaan perehtyneen kellosepän pakeilla kokeakseen uuden tulemisen.

Huoltoon sisältyy aina koneiston täydellinen purku, puhdistus, kokoaminen, öljyäminen, koekäyttö ja lopputestaukset. Kuluneet osat vaihdetaan alkuperäisiin, usein nuppi ja lasike vaihdetaan välttämättömimpinä ja kuoret hiotaan ja kiillotetaan. Tauluun ei kosketa tai sanotaan nyt, että harvemmin ja vain yhteisestä sopimuksesta asiakkaan kanssa -  taulussa patina saa näkyä. Viimeistely tehdään sitten uusilla Hirschin nahkarannekkeilla, joista haetaan kellon ikään ja tyyliin sopiva ratkaisu.

Kuvan kello löytyy myynnistä täältä:  Kellotori piste fi.

Mitä erikoisempi malli, sitä kiehtovampi

Atlantic Travelmate Alarm, vedettävä matkustajan kello, jossa on herätys. Kyseessä on 70-luvun erikoisuus, jolle alkuperäisen käyttäjän jälkeläiset eivät löytäneet enää käyttöä. Nyt se on tässä alkuperäisyyttä kunnioittaen huollettuna ja kunnostettuna uuteen uskoon, tosin kuori ei ole täysin virheetön, koska dupleekuoria ei pysty hiomaan ja kiillottamaan.Pienet kauneusvirheet ja patina kuitenkin sopivat tämän ikäiselle leidille jo.  

Tässä kellossa on jotain mahtipontista väreineen ja kokoineen, kuin poliittinen sanoma 70-luvun kaupunkilähiöistä - se ei varmastikaan ole kaikkien mieleen, mutta se nousee vintageboxista luonnikkaasti silmään joka ainut kerta,  ihan jokaiselle. Kuka on tyypiltään travelmate? Sammarihousutyyppi  ruskean sävyiseen pukeutuneena vai klassinen pukumies vai onko se nainen, joka pukeutuu rohkeasti ja arvostaa niin näyttäviä isoja koruja kuin siihen tyyliin sopivia kellojakin? Nähtäväksi jää kenen luo se kotiutuu, juuri nyt sitä hiplaa kuitenkin aivan kaikki kelloihin hurahtaneet, jotka eivät moista ole vielä nähneetkään.

Oliko tämän yksilön huoltaminen haastavaa, Pasi the Kelloseppä?
Ihan mukava tätä oli tehdä, tyypillinen herättäjä kaksine jousineen, joista toinen on kellopuolelle ja toinen herätykseen, samoin kuin nupitkin. Pidän koneistoa laadukkaana sveitsiläisenä, kello on vetokello ja siinä on käyntivara jopa 30 tuntia. 

Kello on myynnissä Kellotori piste fi -sivustolla: Osta Travelmate tästä.

Euroopan Citizen-johto Kuopiossa

Lokakuun alkajaisiksi joukko kellokauppiaita ympäri Suomen vietti  Octoberfestiä Saurumin vieraana Kuopiossa. Päivässä oli niin Lumoava-kattaus uutuuksista kuin Citizenin uutisia, paneudun tässä muutamalla kuitenkin "vain" kellokuulumisiin;  olihan se suuri ilo ja kunnia, kun päivässä oli mukana  Citizenin Euroopan pääkonttorilta varatoimitusjohtaja Hiroyuki Ohta ja myyntijohtaja Chika Fujiwara.

 Euroopan konttorin terveisinä oli lyhyesti se, että muistetaan  heidän monet ylpeydenaiheensa - ja etenkin supertitanium.  Titaani itsessään on pehmeä materiaali, joka perinteisesti naarmuuntuu helposti, mutta Citizenin patentoima supertitanium on viisi kertaa kovempaa ja lähes puolta kevyempää kuin teräs - ominaisuus, johon kukaan muu ei yllä. 

Citizen  on maailman kuudenneksi suurin kellovalmistaja. Se tyydyttää hyvinkin Citizeniä, mutta kellokilpailussa pärjätäkseen täytyy jatkuvalla kehitystyöllä pitää myöskin asemansa, vaikka ainahan se lisäsiivun haukkaaminenkin kiinnostaa.

Suomen markkinoilla tapahtuu koko ajan myönteistä kehitystä. Teknisesti valveutunut Citizen sopii hyvin urheilumaailmaan ja onkin sponssaamassa mm. Iivo Niskasen hiihtouraa. Uudet Iivo Niskanen Collection -mallit tulevat tuota pikaa, omamme toki poimittiin myös tilaukseen ja ne tulevat marraskuussa ja niillä sitten tietenkin tuetaan Iivon matkaa 2018 Olympialaisissa. Ei Citizen tokikaan ole vain sporttaajien kello, mallistoa löytyy ekologisesti valveutuneille peruskellon käyttäjille ja myös nuorille laadukkaampaa kelloa hakeville sekä pukumiehille, jotka haluavat kelloltaan ominaisuuksien lisäksi tyylikästä ulkonäköä. 

Yksi tärkeä asia tässä tapaamisessa oli myös - jo toisen kerran kauppiaat pääsivät valitsemaan Suomeen valittavaa Citizen-mallistoa, nyt meille tarjoiltiin näkymät keväältä 2018 ja jokainen kauppias sai siihen kohtaan tehdä puumerkkinsä. Tilauskiinnostuksen mukaan maahantuoja sitten edelleen neuvottelee Euroopan tasolla, että mihin malleihin tänne Suomeen tehdään varaus. Onnittelut, Saurum, tämä on loistavaa sitouttamista! No pics, not yet.